Miten musta tuli käsityöyrittäjä

Vuosi oli 2019, alla vuokrattu citymaasturi, takapenkillä rauhallisesti nukkuva vauva ja edessä avautui Uuden-Seelannin upeat maisemat. En muista mihin oltiin matkalla, mutta sää oli kaunis ja radiosta tuli ysärihittejä. Silloin sanoin miehelle, että haluaisin perustaa yrityksen.

En tiennyt mitä halusin myydä, millä rahalla tai aikataululla, mutta tiesin, että halusin alkaa tehdä asioita sen eteen, että jossain vaiheessa perustaisin oman yrityksen. Olin tässä vaiheessa ollut palkkatöistä äitiysvapaalla 7kk ja siinä ajassa olin ehtinyt perusteellisesti miettiä omaa elämää, unelmia ja tavoitteita.

Vauvan kanssa oli ihanaa olla kotona, siinä vaiheessa töihin palaaminen ei juuri kiinnostanut. Mietin, että olispa ihanaa, jos voisin tehdä töitä kotoa käsin osan viikosta, jolloin voisin myös olla tulevaisuudessa lasten kanssa kauemmin kotona tai ainakaan ne ei joutuisi olemaan päiväkodissa koko päivää. Voisin päättää omista aikatauluista, käydä treenaamassa keskellä päivää, syödä lounasta omalla pihalla ja tehdä töitä keskellä yötä flow-tilassa.

Teen isot ja tärkeät päätökset aina huolellisen pohdinnan jälkeen, sitten kun oon asiasta aivan varma, eli se että sanoin unelmani miehelle ääneen, tarkoitti samalla sitä, että nyt oon asiaa pohtinut niin kauan, että siitä voi alkaa tehdä todellista.

Tiesin, että haluun tehdä jotain käsin. Se on aina ollut mulle luontevin tapa olla luova. Tykkään myös siitä, kun näen valmiin lopputuloksen, oli se sitten neulottu pipo, itse istutetut tulppaanit, jämäpuusta nikkaroidut yöpöydät tai laatoitettu keittiön lattia. Enää piti päättää mitä se on mitä haluun tehdä ja mitä joku muu ehkä haluisi ostaa.

Lyhyesti, muutamia kuukausia pallottelin erilaisia ideoita mielessä kunnes tunsin, että oon löytänyt sen oman juttuni. Halusin tehdä koruja, nimenomaan korviksia ja makramee vei mukanaan.

Kun olin päättänyt mitä tuleva yritykseni tulee myymään, olin niin innoissani, että oisin heti halunnut alkaa kasaamaan verkkokauppaa. Mulla on kuitenkin paha tapa innostua asioista ihan tosissaan ja unohtaa kaikki muut projektit, eli päätin, että hoidan ensin meneillään olevat keskeneräiset hommat alta pois ja aloitan yritystoiminnan vasta sitten.

Niin siinä sitten aika kului, olin äitiysvapaalla, hoidin opiskelut loppuun ja kävin töissä, aloin odottaa meidän toista tyttöä, elin vauvakuplassa ja nyt, kaksi vuotta sen jälkeen kun olin kertonut unelmastani ääneen, on verkkokauppa vihdoin auki.

En haluu ajatella, että tästä se matka alkaa, mulla se alkoi jo silloin kaksi vuotta sitten kun tästä ääneen puhuin. Mutta nyt ollaan siinä pisteessä, mihin kuvittelin itseni silloin Uuden-Seelannin lämmössä. Yrittäjänä, nimenomaan käsityöyrittäjänä, jolla on oma brändi ja verkkokauppa, mistä voi ostaa mun tekemiä ja suunnittelemia tuotteita.

Meillä on kaksi ihanaa tytärtä ja tuntuu että Knot In My Style on mun kolmas vauva. Nyt odotan innoissani kuinka nää kaikki mun lapset alkaa kasvaa, kehittyä ja löytää oman paikkansa maailmassa 😊

Katja